Viranomaisasia

Viikko sitten helsingin sanomien mielipidesivuilla surmatun lapsen naapurit kertoivat pahasta olostaan ja toivottomista yrityksistään saada viranomaiset puuttumaan väkivaltaan. Vaikka heillä on myötätuntoni, yksi asia kuitenkin jäi kaivelemaan.

Suomessa vastuu on sysätty viranomaisille lähes kaikessa, mikä ennen oli perheen, suvun ja yhteisön hoidettavissa. Eri viranomaistahot joutuvat tekemään työnsä kovan asiakaspaineen alaisina ja alati hupenevilla määrärahoilla. Kansalaiset keskustelevat kiivaasti oikeuksistaan tähän ja tuohon, mutta mitä velvollisuuksia meille jää ?

Käymmekö katsomassa sairaita omaisiamme vanhainkodeissa ja laitoksissa, ja huolehdimmekö heidän oikeuksistaan, vai onko se viranomaisasia? Viittaammeko kintaalla työpaikka-ja koulukiusaamiselle, koska se on viranomaisasia? Pelastaisitko vieraan lapsen tulipalosta? Entäpä auto-onnettomuusesta? Pelastaisitko lapsen väkivallalta, vai odottaisitko että siitä tulee viranomaisasi? Viranomaisasia on usein liian myöhään ja kun sivustaseuraamiseen on jo kulunut pitkä aika. Ei kannattaisi enää puhua niinkään kansalaisten oikeuksista, vaan velvollisuuksista.

 

Kommentointi on suljettu.

css.php